Koska mä voin

Mä halusin vaan rakastaa ja mua lyötiin turpaan. Mä halusin tulla hyväksytyksi ja mulle naurettiin. Olin naiivi, koska uskoin ja luotin ja mut petettiin.

Eikä mulla ollut ihmistä, joka olisi kannustanut. Ei ketään joka olisi uskonut, että tuostakin ihminen tulee. Eikä mulla ollut turvaa, ei suojelijaa. Ei ketään.

Ja mä vain katosin, hävisin ihmisten silmistä, katseilta. Kuin mua ei olis ikinä ollutkaan, koska sitä mä halusin, halusin kadota.

Mutta mä palasin, ihan uhallakin palasin. Nostin pään ylös, purin hammasta ja potkin sut ulos mun sielusta. Ja nyt mä rakastan, ihan uhallakin rakastan!

Koska sä oot raukka, sä oot se, joka jää ilman. Sä jäät. Ja mä kävelen sun ohitse, koska mä voin ja mä katson eteenpäin, koska siellä on mun elämä.20161111_105923

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: