Ote elämästäni osa 6

Halusin pois tästä hetkestä. Ahdisti, sydän hakkasi ja hävetti. Teki mieli hakata päätä seinään ja huutaa kaikki vitun kirosanat. Miks mä oon tämmönen? Miks en ikinäkoskaan opi?! Vittuvittuvittu!

Selaan kalenteria ja deletän tapaamisia. En pysty. Kämmenet hikoaa ja liikehdin levottomasti. Kaadan viiniä lasiin ja yritän ajatella muuta. Ihan mitä muuta tahansa. Ei sitä, että taas peruin ja selitin, että on jotain muuta…

Lysähdän sohvalle, kiedon viltin tiukasti ympärilleni ja kaadan lisää viiniä lasiin. Peruutus, selitys, en pääsekään. Liian tuttuja sanoja. Juon viiniä ja toivon sen turruttavan ajatukset, tunteet. Toivon viinin tuovan unohduksen, valheellisen unohduksen.

Valheita. Sitähän tää kaikki on. Valheita. Peittelyä ja selitystä minun käytökselle. Sille etten pysty enkä kykene. Peittelyä siitä, kuinka sairas olen. Etten oikeesti pysty enkä kykene. Että romahdan. Ahdistun. Panikoin. Valehtelen. Esitän. “Kaikki hyvin”.

20180923_003252

Pyörittelen viinilasia kädessäni ja katson kalenteria. Ei tapaamisia, ei lupauksia. Viikko ilman merkintöjä. Silitän kissaa ja maistan viiniä. Hetken helpotus ja hyvä olo. Käperryn viltin alle, enkä lupaa mitään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: