Ote elämästäni osa 3

Vihaan tätä sairautta. Vihaan. Vihaan sitä, koska se invalidisoi, lamaa, estää näkemästä värit ja valon. On vain mustaa, pelkkää mustaa….ja vähän harmaata. Vihaan, koska äänet ja musiikki muuttuvat koviksi ja syyttäviksi, sanat katkeriksi.

Vihaan, koska se sotki elämäni, sekoitti ihmissuhteeni ja jätti sieluuni pysyvän arpisen haavan, joka nyt on ruvella ja paranemassa.

On minulla hyviäkin jaksoja, nykyään. Takana on vuosia kestänyt synkkä, musta ja harmaa kausi. Sitä kesti niin kauan, että melkein totuin siihen, enkä muistanut muunlaista olleenkaan.

Vihaan tätä sairautta, mutta sen kanssa voi elää. Olen tehnyt kovasti töitä, että olen päässyt tänne asti, tähän päivään elävien kirjoissa….sekään ei ollut varmaa, se, että selviänkö hengissä.

Mutta tässä minä olen, rupisena ja arpisena. Tässä minä olen ja ylpeä siitä.IMG_20160615_161455

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: